Närpiö -84

Tutkimusleiri Närpiön merialueella

Taustaa

Syyskesällä 1983 Närpiössä pidetty tiedotustilaisuus Närpiön edustalla tehdystä Isonvihan aikaisista merihistoriallisista löydöistä johti jatkotutkimuksiin, 14 - 22.7.84 pidettyyn tutkimusleiriin. Itse asiassa puheena olevan löydön lähtökohtana oli närpiöläisten Bjarne Rosengårdin ja Carl Bäckströmin jo vuonna 1978 tekemä kanuunalöytö, joka aktivoi samaten vuonna 1977 perustetun yhdistyksen, Närpiön urheilusukeltajat Scuba -77, suunnittelemaan leiritoimintaa. Tämä johti tuloksiin yhteistyössä merihistoriallisen yhdistyksen Bothnia Navaliksen sekä Museoviraston merihistorian toimiston kanssa. Nämä olivat vuonna 1979-82 järjestäneet leirejä Luodon merialueella Pietarsaaren ja Kokkolan edustalla. Tutkimustyö koski sielläkin Isonvihan aikaisia löytöjä. Museovirasto myönsi hanketta varten Pietarsaaren kaupunginmuseolle valtionapua vuosina 1983 ja 1984. Tutkimustyö on kuitenkin tapahtunut vapaaehtoisena ja palkattomana ja samaten leirin kustannuksista on langennut huomattava osa osanottajien itsensä maksettavaksi.

Osanottajat ja organisaatio

Leirin johdossa toimivat ja yleisestä organisaatiosta huolehtivat närpiöläiset Rainer Forsman ja Ola Knöös, leirin raportoinnista ja luetteloinnista vaasalainen Juhani Yrjänäinen apunaan Johanna Rossi-Hakala ja leirin kokkina toimi Mikael Karlberg. Kaikkiaan leirille osallistui 35 sukeltajaa, jotka edustivat sekä Scuba -77:ää että Bothnia Navalista ja työskentelivät neljänä työryhmänä. Leirin valmisteluissa oli käytetty runkona edellisvuoden leiriä, jonka katsottiin sujuneen hyvin. Tutkimustapoja kehitettiin aiempien kokemusten pohjalta merkittävästi. Näitä esiteltiin Närpiön kunnanjohtaja Gustav Skuthällalle sekä Anette Vasströmille Kööpenhaminan Örlogs' Museet'ista. Myös Göteborgin eteläisessä saaristossa Brännön viikinkiaikaisen kauppapaikan vedenalaisia tutkimuksia johtava sukeltaja Johan Artursson ja sukeltaja Richard Tiefenbacher kävivät tutustumassa pohjainventaarin tekemiseen käytännössä. Edelleen Museoviraston merihistoriallisen toimiston työmestari Olli Tappola osallistui kahtena päivänä sukelluksiin.

Työt

Leiriviikon aikana kolme sukellusryhmää tutki systemaattisesti linjaköysin ruudutetun tutkimusalueen sekä erillisiä syvänteitä, joihin eri esineiden ja esineryhmien löytöpaikoista päätellen oletettiin karille ajaneen aluksen / alusten ajautuneen. Vedenalaista työtä hankaloitti pohjanmuodostus, kallionkolot, jotka olivat täyttyneet hiekasta ja kivistä. Näin ei näköhavaintoihin voinut turvautua, vaan löydöt paljastuivat metallidetektoreiden avulla. Yksi ryhmistä toimi työryhmänä, jossa työskentelivät kahden muun ryhmän jäsenet, jotka eivät olleet sukellusvuorossa. Työryhmä keskittyi tutkimusalueen karikon perusteelliseen kaivaus- ja tutkintatyöhön.

Niin vedenalainen kuin karikollakin tapahtunut tutkimustyö voitiin suorittaa ajoittaisista sateisista säistä huolimatta ennakkosuunnitelmien mukaisesti.

Löydöt

Jo kanuunalöydöt vuodelta 1978 sekä vuoden 1983 tutkimusleirin tulokset antoivat viitteen löytöaineistosta. Aiempi aineisto oli tunnistettu venäläiseksi ja ajoitettu todennäköisimmin vuoden 1714 syyskuuhun, jolloin venäläinen kaleerilaivasto seurasi maajoukkojen etenemistä Pohjanmaan rannikkoa myöten ja suoritti eräänlaista väkivaltaista tiedustelua ja maajoukkojen tukemista Pohjanlahden molemmin puolin tehdyin iskuin (Myslajevski 1894).

Närpiö-84 löydöt voidaan karkeasti jaoitella kolmeen pääryhmään: aseisiin ja ammuksiin, miesten henkilökohtaiseen varustukseen ja tarvekaluihin kuten jalkineisiin, siistiytymisvälineisiin, univormun osiin sekä koruihin ja muihin pikkuesineisiin, sekä muihin esineisiin kuten käsikiviin ja rakennusten osiin.

Kanuunoiden ohella oli jo aiemmin löydetty runsaasti ammuksia, kartussilaukauksia, kranaatteja, käsikranaatteja ja raakahauleja. Kuluneen vuoden tutkimusleirin aikana nöitä löytöjä täydennettiin, mutta uusia esineitä löydettiin mm. puisia panostaskuja, miekkoja ja niiden osia sekä erimallisia muskettien heloja.

Miesten vaaretukseen liittyviä löytöjä olivat karoliinisia jalkineita muistuttavat tasakärkiset saappaat ja kengät, univormun napit, kengän- ja vyönsoljet, erimalliset tuluskukkarot, partaveitsien varret sekä erilaiset pikkukoristeet (kaksipäinen kotka, sydänaihe jne).

Miesten henkilökohtaiseen varustukseen kuului myös muutama pienikokoinen nahkarasia tai tarvekalun suojus (sankkineuloja varten?). Löydetty nahkanyytti osoittautui kukkaroksi, kaikkiaan 224 hopeakopeekkaa. Samaten kannus, sormus, krustit ja joukko tinan ja raudan kappaleita lukeutuivat tähän ryhmään.

Muista esineistä eittämättä mielenkiintoisin oli lyijypuitteinen pikkuruutuinen ikkuna, joka tuskin kuului kaleerialuksen rakenneosiin, vaan säilyneestä nahkamaisesta kääreestä päätellen oli pakattuna lastina. Niin aiemman kuin kuluneen kesänkin leirin aikana löydettiin useampia käsikivipareja joita arvattavasti oli käytetty alusten miehistön ruoanlaittoa varten.

Univormun osien ja aseiden yhteydessä tavattiin myös runsaasti merionnettomuudessa hukkuneiden luita, jotka kuitenkin jätettiin rauhaan.

Mitä löydöt kertovat ?

Tehtyjen kiistattomasti venäläisiltä aluksilta peräisin olevien esineiden lisäksi löydettiin mm. kuparinen plooturaha, riikintaalari, joka oli ruotsalainen ja jonka ei välttämättä tarvitse kuulua edelläkuvattujen esineiden yhteyteen, jos kohta se voi olla lähteiden ja kansanperinteen tietämää ryöstösaalista. Samaten löydettiin huomattavasti nuorempaa esineistöä, joka sulkeutuu Isonvihan aikaisen löydön ulkopuolelle.

Vaikka haaksirikkoa ei sitovasti voida yhdistää kaleerilaivaston syyskuussa 1714 tekemään ryöstöretkeen Ruotsin puolelle, vahvistavat esinelöydöt joka tapauksessa niiden liittymistä Isonvihan alussa mainittuna syksynä tapahtuneeseen etenemiseen Pohjanmaalle. Jatkotutkimukset antanevat miehityksen alkuvaiheessa tapahtuneesta haaksirikosta ja sen laajuudesta lisätietoja. Löytöjen huomattava hajonta laajalle merialueelle näyttäisi tukevan sitä käsitystä, että onnettomuus on kohdannut samanaikaisesti useampaa alusta. Jään ja merenkäynnin pitkäaikaisesta vaikutuksesta johtuen kevytrakenteisten alusten osia ei ole löydetty, ellei sellainen ole muiden löytöjen yhteydessä tavattu pieni tamminen polveke.

Kaleerilaivaston alukset oli rakennettu ilmeisesti Suomenlahden pohjukassa tai Baltiassa, sittemmin myös Suomen rannikoilla. Pietari Suuren tunnettu opintomatka Alankomaihin Zaandamiin ja Amsterdamiin laivanrakennustaitoa oppimaan johti myös hollantilaisten alusten hankkimiseen venäläisten sotalaivastoon. Tämän ohella näkyvät venäläiset tehneen Suuren Pohjansodan edellä tai sen aikana hollantilaisten kanssa myös asekauppoja, koskapa muskettien messinkiheloja, "Amsterdamin kylttejä", löytyi otoksesta useampia kappaleita.

Jatkotyöt

Mahdolliset jatkotutkimukset tapahtuvat Museoviraston harkinnan mukaan. Tutkimusleirin laajahko raportti lähetetään Museoviraston tiedoksi ja sen tekemän päätöksen mukaan tapahtuu esineiden konservointi ja luettelointi. Talvikauden aikana tutkitaan Isonvihan arkistolähteistöä. Merihistoriallisten tutkimusten parissa toimivat tutkijat ja yhdistykset ovat vaihtaneet tietoja ja kokemuksia ruotsalaisten tutkijoiden kanssa. Niinpä tutkimusleiristä ja Närpiön löydöstä raportoidaan myös Marinarkeologiska Sällskapet i Sverige'n julkaisussa ja mahdollisesti myös Pietarsaaren kaupunginmuseon vuosiraportissa.

Löytö ja siihen kuuluvat esineet kuuluvat lain mukaan valtiolle, mutta Museoviraston päätöksellä löytöjä on voitu deponoida asianomaisille paikkakunnille. Esineiden konservointi ja luettelointi ovat joka tapauksessa ensimmäisenä vuorossa.