Närpiö -84
Tutkimusleiri Närpiön merialueella
Taustaa
Syyskesällä 1983 Närpiössä pidetty tiedotustilaisuus
Närpiön edustalla tehdystä Isonvihan aikaisista merihistoriallisista
löydöistä johti jatkotutkimuksiin, 14 - 22.7.84 pidettyyn
tutkimusleiriin. Itse asiassa puheena olevan löydön lähtökohtana
oli närpiöläisten Bjarne Rosengårdin ja Carl Bäckströmin
jo vuonna 1978 tekemä kanuunalöytö, joka aktivoi samaten
vuonna 1977 perustetun yhdistyksen, Närpiön urheilusukeltajat
Scuba -77, suunnittelemaan leiritoimintaa. Tämä johti tuloksiin
yhteistyössä merihistoriallisen yhdistyksen Bothnia Navaliksen
sekä Museoviraston merihistorian toimiston kanssa. Nämä
olivat vuonna 1979-82 järjestäneet leirejä Luodon merialueella
Pietarsaaren ja Kokkolan edustalla. Tutkimustyö koski sielläkin
Isonvihan aikaisia löytöjä. Museovirasto myönsi hanketta
varten Pietarsaaren kaupunginmuseolle valtionapua vuosina 1983 ja 1984.
Tutkimustyö on kuitenkin tapahtunut vapaaehtoisena ja palkattomana
ja samaten leirin kustannuksista on langennut huomattava osa osanottajien
itsensä maksettavaksi.
Osanottajat ja organisaatio
Leirin johdossa toimivat ja yleisestä organisaatiosta huolehtivat
närpiöläiset Rainer Forsman ja Ola Knöös, leirin
raportoinnista ja luetteloinnista vaasalainen Juhani Yrjänäinen
apunaan Johanna Rossi-Hakala ja leirin kokkina toimi Mikael Karlberg. Kaikkiaan
leirille osallistui 35 sukeltajaa, jotka edustivat sekä Scuba -77:ää
että Bothnia Navalista ja työskentelivät neljänä
työryhmänä. Leirin valmisteluissa oli käytetty runkona
edellisvuoden leiriä, jonka katsottiin sujuneen hyvin. Tutkimustapoja
kehitettiin aiempien kokemusten pohjalta merkittävästi. Näitä
esiteltiin Närpiön kunnanjohtaja Gustav Skuthällalle sekä
Anette Vasströmille Kööpenhaminan Örlogs' Museet'ista.
Myös Göteborgin eteläisessä saaristossa Brännön
viikinkiaikaisen kauppapaikan vedenalaisia tutkimuksia johtava sukeltaja
Johan Artursson ja sukeltaja Richard Tiefenbacher kävivät tutustumassa
pohjainventaarin tekemiseen käytännössä. Edelleen Museoviraston
merihistoriallisen toimiston työmestari Olli Tappola osallistui kahtena
päivänä sukelluksiin.
Työt
Leiriviikon aikana kolme sukellusryhmää tutki systemaattisesti
linjaköysin ruudutetun tutkimusalueen sekä erillisiä syvänteitä,
joihin eri esineiden ja esineryhmien löytöpaikoista päätellen
oletettiin karille ajaneen aluksen / alusten ajautuneen. Vedenalaista työtä
hankaloitti pohjanmuodostus, kallionkolot, jotka olivat täyttyneet
hiekasta ja kivistä. Näin ei näköhavaintoihin voinut
turvautua, vaan löydöt paljastuivat metallidetektoreiden avulla.
Yksi ryhmistä toimi työryhmänä, jossa työskentelivät
kahden muun ryhmän jäsenet, jotka eivät olleet sukellusvuorossa.
Työryhmä keskittyi tutkimusalueen karikon perusteelliseen kaivaus-
ja tutkintatyöhön.
Niin vedenalainen kuin karikollakin tapahtunut tutkimustyö voitiin
suorittaa ajoittaisista sateisista säistä huolimatta ennakkosuunnitelmien
mukaisesti.
Löydöt
Jo kanuunalöydöt vuodelta 1978 sekä vuoden 1983 tutkimusleirin
tulokset antoivat viitteen löytöaineistosta. Aiempi aineisto
oli tunnistettu venäläiseksi ja ajoitettu todennäköisimmin
vuoden 1714 syyskuuhun, jolloin venäläinen kaleerilaivasto seurasi
maajoukkojen etenemistä Pohjanmaan rannikkoa myöten ja suoritti
eräänlaista väkivaltaista tiedustelua ja maajoukkojen tukemista
Pohjanlahden molemmin puolin tehdyin iskuin (Myslajevski 1894).
Närpiö-84 löydöt voidaan karkeasti jaoitella kolmeen
pääryhmään: aseisiin ja ammuksiin, miesten henkilökohtaiseen
varustukseen ja tarvekaluihin kuten jalkineisiin, siistiytymisvälineisiin,
univormun osiin sekä koruihin ja muihin pikkuesineisiin, sekä
muihin esineisiin kuten käsikiviin ja rakennusten osiin.
Kanuunoiden ohella oli jo aiemmin löydetty runsaasti ammuksia,
kartussilaukauksia, kranaatteja, käsikranaatteja ja raakahauleja.
Kuluneen vuoden tutkimusleirin aikana nöitä löytöjä
täydennettiin, mutta uusia esineitä löydettiin mm. puisia
panostaskuja, miekkoja ja niiden osia sekä erimallisia muskettien
heloja.
Miesten vaaretukseen liittyviä löytöjä olivat karoliinisia
jalkineita muistuttavat tasakärkiset saappaat ja kengät,
univormun napit, kengän- ja vyönsoljet,
erimalliset tuluskukkarot, partaveitsien varret sekä erilaiset pikkukoristeet
(kaksipäinen kotka, sydänaihe jne).
Miesten henkilökohtaiseen varustukseen kuului myös muutama
pienikokoinen nahkarasia tai tarvekalun suojus (sankkineuloja varten?).
Löydetty nahkanyytti osoittautui kukkaroksi, kaikkiaan 224 hopeakopeekkaa.
Samaten kannus, sormus, krustit ja joukko tinan ja raudan kappaleita lukeutuivat
tähän ryhmään.
Muista esineistä eittämättä mielenkiintoisin oli
lyijypuitteinen pikkuruutuinen ikkuna, joka tuskin kuului kaleerialuksen
rakenneosiin, vaan säilyneestä nahkamaisesta kääreestä
päätellen oli pakattuna lastina. Niin aiemman kuin kuluneen kesänkin
leirin aikana löydettiin useampia käsikivipareja joita arvattavasti
oli käytetty alusten miehistön ruoanlaittoa varten.
Univormun osien ja aseiden yhteydessä tavattiin myös runsaasti
merionnettomuudessa hukkuneiden luita, jotka kuitenkin jätettiin rauhaan.
Mitä löydöt kertovat ?
Tehtyjen kiistattomasti venäläisiltä aluksilta peräisin
olevien esineiden lisäksi löydettiin mm. kuparinen plooturaha,
riikintaalari, joka oli ruotsalainen ja jonka ei välttämättä
tarvitse kuulua edelläkuvattujen esineiden yhteyteen, jos kohta se
voi olla lähteiden ja kansanperinteen tietämää ryöstösaalista.
Samaten löydettiin huomattavasti nuorempaa esineistöä, joka
sulkeutuu Isonvihan aikaisen löydön ulkopuolelle.
Vaikka haaksirikkoa ei sitovasti voida yhdistää kaleerilaivaston
syyskuussa 1714 tekemään ryöstöretkeen Ruotsin puolelle,
vahvistavat esinelöydöt joka tapauksessa niiden liittymistä
Isonvihan alussa mainittuna syksynä tapahtuneeseen etenemiseen Pohjanmaalle.
Jatkotutkimukset antanevat miehityksen alkuvaiheessa tapahtuneesta haaksirikosta
ja sen laajuudesta lisätietoja. Löytöjen huomattava hajonta
laajalle merialueelle näyttäisi tukevan sitä käsitystä,
että onnettomuus on kohdannut samanaikaisesti useampaa alusta. Jään
ja merenkäynnin pitkäaikaisesta vaikutuksesta johtuen kevytrakenteisten
alusten osia ei ole löydetty, ellei sellainen ole muiden löytöjen
yhteydessä tavattu pieni tamminen polveke.
Kaleerilaivaston alukset oli rakennettu ilmeisesti Suomenlahden pohjukassa
tai Baltiassa, sittemmin myös Suomen rannikoilla. Pietari Suuren tunnettu
opintomatka Alankomaihin Zaandamiin ja Amsterdamiin laivanrakennustaitoa
oppimaan johti myös hollantilaisten alusten hankkimiseen venäläisten
sotalaivastoon. Tämän ohella näkyvät venäläiset
tehneen Suuren Pohjansodan edellä tai sen aikana hollantilaisten kanssa
myös asekauppoja, koskapa muskettien messinkiheloja, "Amsterdamin
kylttejä", löytyi otoksesta useampia kappaleita.
Jatkotyöt
Mahdolliset jatkotutkimukset tapahtuvat Museoviraston harkinnan mukaan.
Tutkimusleirin laajahko raportti lähetetään Museoviraston
tiedoksi ja sen tekemän päätöksen mukaan tapahtuu esineiden
konservointi ja luettelointi. Talvikauden aikana tutkitaan Isonvihan arkistolähteistöä.
Merihistoriallisten tutkimusten parissa toimivat tutkijat ja yhdistykset
ovat vaihtaneet tietoja ja kokemuksia ruotsalaisten tutkijoiden kanssa.
Niinpä tutkimusleiristä ja Närpiön löydöstä
raportoidaan myös Marinarkeologiska Sällskapet i Sverige'n julkaisussa
ja mahdollisesti myös Pietarsaaren kaupunginmuseon vuosiraportissa.
Löytö ja siihen kuuluvat esineet kuuluvat lain mukaan valtiolle,
mutta Museoviraston päätöksellä löytöjä
on voitu deponoida asianomaisille paikkakunnille. Esineiden konservointi
ja luettelointi ovat joka tapauksessa ensimmäisenä vuorossa.